Mobilismi

Liikaa noita vanhuksia ei perheessä kuitenkaan edelleenkään/ehkä koskaan ole. Vielä olisi haaveissa jokunen, eikä niitä enää monta mihinkään mahdukaan:-). Eli ei monta lisää, jokunen vaan, ...ellei sitten jotain TODELLA hauskaa tule vastaan!

MOBILISTIN MIETTEITÄ

Vanhat autot ovat hieno harrastuskohde ja niitä onkin jokunen omaksi kertynyt. Osa niistä käy ja kukkuu oikein hienosti, ja kestävät hyvin katseetkin! Toiset taas odottelevat aikaa, jolloin joku (lue=Mikko) ehtisi huomioida niitä, kun ovat päässeet vuosien varrella nuukahtamaan. Nekin haluaisivat päästä takaisin entiseen loistoonsa ja pyörähtämään silloin tällöin kylän raitille tai johonkin mukavaan harrasteajoneuvotapahtumaan. Pääseväthän ne, kun tuo aiemmin mainittu joku tekee uudelleenjärjestelyjä ajankäyttöönsä.

FIAT 600D, vm. 1965

Lähes aina on joku mobiiliprojekti työn alla ja seuraavia jonossa. Hermohan siinä lepää, kun saa noita vanhoja autoja rassailla. No, joskus ne niiden kanssa meneekin, muttei pahasti tai ainakaan pitkäksi aikaa. Ovat jotenkin niin mutkattoman selkeitä laitettavia, että eteen tulevat haasteet eivät yleensä kovin suurilta tunnu.

Ennen auton korjaaminen oli paljon helpompaa kuin nykyään. Näille sentään pystyy tekemään kaikenlaista ilman mitään kovin ihmeellisiä laitteita!

Vuosittain tulee käytyä ainakin muutamassa mukavassa harrasteajoneuvotapahtumassa. Pari niistä on jo suorastaan traditioksi muodostunut. Saa viettää päivän kauniiden autojen parissa, saman henkisten ihmisten kanssa mukavia rupatellen. Välillä matkakohteena on näyttely, toisinaan ajotapahtuma. Kertakaikkisen mukavia kaikenlaiset vanhojen ajoneuvojen kokoontumiset!

On sitä tullut niitettyä mainetta ja saatua kunniaakin tuolla saralla. Plakkarissa on luokkavoitto pitkin maakuntaa kierrelleen ajoreitin oheen järkätyssä leikkimielisessä kilvassa, samoin kuin paras asu-ajoneuvokokonaisuuspalkinto;-) On mm. heitetty tuulettajanhihnaa maasta tököttävään tappiin ja laitettu muistin varassa auton osia oikeisiin lokeroihin. Pienen kotona kokemani painostuksen alla, laitoin lähdön hetkellä myrkynvihreät leveälahkeiset teryleenit jalkaani. Sitten hyppäsin Volvon rattiin, yhtä omituisesti pukeutuneen autokunnan seuraksi.

Järkyttävän leveä ja lyhyt kravatti vaan lepatti tehtävärastilta toiselle, kun huumorilla ja toisaalta hyvinkin tosissamme parastamme pistimme. Tulostahan sellaisella asenteella ja tietenkin, ylivertaisilla taidoilla, kertyy;-) Iloinen joukkio pokkasi ja niiasi palkintojen jaossa, ja kopistelee taas tolppakorkokengillään kohti uusia haasteita.

No, juu..., täytyy todeta, ettei kisailu aina ole mennyt ihan putkeen. Joskus ei vaan suju mikään. (Minä osaan ajaa autoa, ...kele#*@"#"?!!!) Ensi kerralla näytän niille:-)

Tämä hieno tapahtuma, josta jokunen kuva alla, odottaa kisaajia ja katsojia joka vuosi kesän alussa!